Tai olikohan sellaista. Siitä en ole enää ollenkaan varma.

Kaikkihan lähti siitä, että Neran kanssa eläinlääkärissä ollessamme odotushuoneessa olikin iso ja musta koira. Ihan yks kaks yllättäen oven avatessamme koira siis oli ja tuijotti oven takana suoraan pikkuista Nera-hauvaa, joka oli juuri käynyt toisella rokotuksellaan. Siitä se sitten lähti. Vieraiden koirien vierastaminen. Eikä tietenkään tätä tilannetta paranna yhtään se, ettei meidän kylällä koskaan tule koiria vastaan, ainakaan siihen aikaan sitten kun olen hauvavauvan kanssa liikenteessä. Niitä pitää siis oikein hakemalla hakea.

No nyt ollaan päästy siihen tilanteeseen että uudet koirat otetaan vastaan hieman tuhahdellen ja ihan pikkiriikkisen väistellen. Kuitenkin rohkeasti perässä kulkien ja suurta uteliaisuutta osoittaen. Kyllä se siitä, kunhan Nera saa hieman vielä lisää kokemuksia ja varmuutta. Tässäpä kuvasatoa teillekkin kaikenlaisista kohtaamisistamme :)

 

Nera tapasi matkallaan tällaisen hirviön. Ikää hirviöllä oli 9 viikkoa ;)

 

Tutustuttaminen sai aikaan solmuja...ja solmuja ja solmuja... Varsinkin kun tämä nuorimmainen oli ekaa kertaa remmin päässä =D

 

Olihan siellä hieman vanhempaakin sakkia mukana. Ensin siis tuttavalliset takapuolen nuuskaisut...

 

...ja sitten kuljetaan jo vierekkäin kohti seuraavaa hirviötä ;)

 

Ja tässäpä lisää kohtaamisia. Mukana tällä kertaa hieman vanhempaa koirasakkia.

 

Hei kaikki riviin järjesty, mamma tarjoaa nattaraa :P

 

Kohtaamisista tuloksena aina litimärkä ja väsynyt koiravauva ;)

 

Joka toki itsekin muistuttaa yön pimeinä tunteina enemmän hirviötä kuin vierastavaa hauvavauvaa =D

 

P.S. Kaiken varalta olemme kuitenkin aikeissa mennä koirakouluunkin. Kunhan vain ensi syksyn kurssitarjonta tulisi nettiin asti ;)