On tässä ilmoja pidellyt ja hellettä piisannut. Lenkkeilyt on nyt jäänyt hieman vähemmälle kun mä sanoin mammalle et himpura en mä jaksa kävellä näillä helteillä. Vetäköön ite turkin päällensä ja hölkätköön ;) Onneksi on tuo oma piha niin sinne pääsee sitten kävelemään ja olemaan niin paljon kun sielu sietää. Omenapuiden varjossa onkin kiva pötkötellä ja paistatella päivää.

Me ollaan nyt jonkun verran taas reenailtu tokoa ihan oma-aloitteisesti. Ihan vaan tuolla kun vaunuillaan niin stopattu vaunut johonkin ja otettu hieman reeniä. Kyllä mää kaikkee osaan, mut aina ei vaan huvita. Joskus tarttee vaan haaveilla ja katsella maisemia ;) Mamma uhkas ilmottaa mut syksyllä alkavalle arkitottelevaisuus kurssille. Kai se luulee et musta tulee sit arkitottelevainen, mutta se on unohtanu et mun elämä on pelkkää juhlaa *hih* =D Tänään tiedetään päästäänkö mukaan kurssille. Melkoisen jännää lähteä taas kentille, hieman meinaan on tässä jäänyt kaikki kun tuo pikkusisko tuli. Mutta mamma on nyt pyhästi luvannut parantaa tapansa ja reenaaminen alkaa taas kunnolla kunhan päästään johonkin ryhmäänkin mukaan.

Ainiin meil on ollu suuri ongelma kun nuo pikkusiskon vankkurit on niin hervottoman kokoset et mä en oo mahtunu sit mukaan ellei mamma oo sit ottanu kantoliinaa (ja hikoillu sen kans näil ilmoilla). No tänään mulle tuli sit vihdoin tämmönen koppi. Pääsee kruisaileen mamman ja pikkusiskon kans :) Ihan kiva tuo koppi on, sais vaan vielä hieman pehmusteita niin hyvä olis. ja nyt päästään sit näyttelyihinkin helposti vaunujen kanssa. Kuulemma koiranesittäminen vauva liinassa voi olla sangen hankalaa, tosin mä en näe siinä mitään ongelmaa ;)

Terkuin Nera